Lasten ja nuorten pahoinvointia ei saa lisätä!

Suomen nuoriso voi pahoin. Oppimistulokset laskevat ja tukipalvelut ruuhkautuvat. Levottomuus lisääntyy kouluissa ja vapaa-ajalla. Mielenterveysapua tarvitaan yhä enemmän.

Traaginen kouluampuminen Vantaalla on surullinen muistutus: Pahoinvointi purkautuu joskus myös äärimmäisin tavoin. Koskelan teinimurhakin on monen tuoreessa muistissa, mikä tekee Vantaan tragediasta yhä pysäyttävämmän. Tälle vuosikymmenelle mahtuu useampi esimerkki nuorisoväkivallan kärjistymisestä.

Tapaukset eivät ole vain tilastoja - Kouluteitä katkeaa, perheitä menee rikki ja yhteisöjä traumatisoituu.

Yksikin väkivallanteko ja menetetty lapsi on liikaa. Avunhuutoja on kuultu, mutta kunnollisia tekoja tarvitaan, jotta surutarinat ehkäistään.

Yhteiskuntamme vaatii määrätietoista johtajuutta. Lapsiperheiden toimeentulosta on huolehdittava ja nuorisotyölle tarvitaan kiireellisesti lisäresursseja. Keinoja on, rahoitusta kaivataan.

Orpon hallitus on kesästä asti saanut kritiikkiä leikkauksista, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin. Lapsiperheköyhyys lisääntyy tuhansilla, etsivästä nuorisotyöstä viedään rahaa ja Nuotta-valmennusten saanti vaikeutuu. Lastensuojelun jälkihuollon piiristä syrjäytyy kasvavasti nuoria samalla, kun lapsi- ja opiskelijatalouksien etuuksia kiristetään.

Hallituksen toimet kasaantuvat kohtuuttomasti nuorille sukupolville hyvinvoinnin kustannuksella. Esimerkiksi nuorisotyötä edistävä Into ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ovat ansiokkaasti koostaneet ja vastustaneet Orpon-Purran hallituksen epäoikeudenmukaisia päätöksiä.

Montako nuorta elämää kurjistuu tai jopa katkeaa, ennen kuin heräämme kansakuntana tähän kriisiin sen oikeassa laajuudessa?

Koronapandemian keskellä keskusteltiin nuorten pahoinvoinnista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että keskustelu jäi pahasti puolitiehen. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee turvallisen kodin, koulun ja kirkkaan tulevaisuuden. Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys.

Sitä hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa rakennetaan juuri niissä kodeissa ja kouluissa, joista monet ovat nyt huolta ja murhetta täynnä. Minä unelmoin Suomesta, jossa näihin särkeviin tunteisiin vastataan paremmalla lapsi- ja nuorisopolitiikalla.

En ole unelmani kanssa yksin. Me kaikki voimme vaatia ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa tulevaisuutemme toivoilla on hyvä olla. Annetaan murheille aikaa ja herätään huomenna sydämet täynnä toivoa. On aika toimia.

Lauri Kaunisaho

Opiskelija, kunnanvaltuutettu, valtuuston II vpj. (vihr.)

Keitele/Joensuu