Mieheltä miehelle
Kirjoitin tämän mielipidekirjoituksen Suomen nuorten miesten pahoinvoinnista. Julkaistu Iisalmen Sanomissa 14.11.2024.
BLOGIJULKAISTU LEHDESSÄMIELIPIDEKIRJOITUKSET
11/14/2024
Olen huolissani Suomen nuorista miehistä.
Tiistai-aamuna luin pari uutista, joissa tuotiin ilmi kamalia tutkimustuloksia. Nytkis ry:n mukaan "peräti joka neljäs alle 35-vuotias suomalaismies ajattelee, että naiset voivat ansaita heihin kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia."
Ilta-Sanomien jutussa tuotiin esille sitaatteja tuosta tutkimuksesta, kuten: "Naiset käyttävät ns. naiskorttia silloin, kun siitä on hyötyä heille, [---] eli mies on lähes aina altavastaajana, mikä voi johtaa väkivaltaan pelkän turhautumisen vuoksi."
Tuon ajattelutavan yleistyminen on hälyttävää. Sitaatti ilmentää alemmuuden kokemuksia, jotka ruokkivat väkivaltaa. On väärin maalata omat epävarmuudet tietyn ryhmän, tässä tapauksessa naisten, syyksi – Mieleeni tulee sitä vastoin monia vanhoja, tunkkaisia yhteiskunnan asenteita, joita me miehet herkästi omaksumme.
Heikkoutta ei saa näyttää, vahva johtajuus tai isoegoisuus on ihailtavaa ja ongelmat voidaan ratkaista perkeleellä, lopulta nyrkillä. Jos ympärillä ei ole oikeita roolimalleja, nuo ajatukset saavat äkkiä vallan. Toksisia Andrew Tate -hahmoja on netti pullollaan.
Aamun toinen skuuppi tuli E2 Tutkimuksen "Miten meillä menee?" -katsauksesta. "Työikäiset 25–34-vuotiaat miehet arvioivat kyselyssä henkilökohtaiset voimavaransa selvästi keskimääräistä heikommiksi, ja ero muihin miehiin on jyrkkä."
Tämä kielii yleisestä epätoivosta. Taloudellinen epävarmuus ja yhteenkuulumattomuuden tunne nousivat katsauksessa pinnalle. Toivottomuuden tunteet eivät siis ole yksinkertaisia miehet vs. naiset -kysymyksiä, vaan miesten pahoinvointi kasvaa laajemmin. Kaverit ja tyttöystävät eivät saa silti olla minkään sijaiskärsijöitä.
Kysyn: Haluammeko elää yhteiskunnassa, joka tukee, kannustaa ja haastaa muuttumaan, vai sellaisessa, jossa katsomme pahoinvointia läpi sormien? Orpon-Purran hallitus voisi toimia, mutta näyttää siltä, että kehitys on päinvastaista. Asiantuntija Silla Kakkola avasi IS:lle asiaa näin: "Väkivaltaa ehkäisevää toimintaa, kuten viranomaiskoulutuksia ja palveluiden saatavuutta, tulisi nykyisten leikkausten sijaan lisätä."
Toivoa silti on. Jokainen meistä voi omien voimavarojensa rajoissa pitää huolen lähimmäisistään. On oikea hetki kysyä erityisesti nuorilta pojilta, miehiltä, veljiltä ja kavereilta: "Onko kaikki hyvin?" Haastetaan väkivaltaisia asenteita ja rohkaistaan miehiä hakeutumaan avun piiriin.
Hyvää oli tämä: 84 prosenttia miehistä sanoi olevansa sitä mieltä, että miesten pitäisi ottaa suurempi vastuu naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta. Osalla meistä on ongelmia, isommalla osalla ratkaisuja. Yhdessä voimme vaatia koko yhteiskunnalta, etenkin päättäjiltä, kunnon ottautumista nuorten miesten pahoinvointiin.
Tärkeintä on puhua ongelmista avoimesti. Moni nuori mies on rikki ja tarvitsee apua, tukea ja kasvatusta.
Lauri Kaunisaho
Opiskelija, kunnanvaltuutettu, valtuuston II vpj. (vihr.)
Keitele/Joensuu