Pekka olisi myös syrjäseutujen presidentti

Kumpi olisi parempi syrjäseutujen presidentti, Stubb vai Haavisto? Tässä blogipostauksessa perkaan tämän aiheen perusteellisesti läpi. Julkaistu Pogostan Sanomissa ja Viitasaaren Seudussa 1.2.2024, Maaseudun Tulevaisuudessa 2.2.2024, Iisalmen Sanomissa 6.2.2024 ja Savon Sanomissa 8.2.2024.

BLOGIJULKAISTU LEHDESSÄMIELIPIDEKIRJOITUKSET

1/30/20243 min lukea

Alle kahden viikon päästä tiedämme, kenestä kruunataan Suomen kansan ylin keulakuva ja ulkopolitiikan ykköstykki - Siis meidän seuraava tasavallan presidentti. Pekka Haavisto ja Alexander Stubb ovat molemmat mainioita ehdokkaita, onpa joku viäräleuka saattanut ääneen pohdiskellakin: "Miten nuo miehet muka eroavat toisistaan?"

On kuitenkin hyvä muistaa, että monet uutisjutut ja telkkaritentit ovat vain ohuita pintaraapaisuja ehdokkaiden ajatusmaailmoihin. Isoissa linjoissa on varmasti helppo yhtyä, onhan Suomi on pitkässä perinteessä ulkopoliittisen yksimielisyyden maa. Merkityksellisiä eroja varten on siis kurkattava vähän pintaa syvemmälle.

Minä olen sitä mieltä, että Pekka olisi parhaalla tavalla myös syrjäseutujen presidentti.

Tämän näkemyksen pohjaan sekä omiin havaintoihini että ehdokkaiden mielenkiintoisilla tavoilla eroaviin vaalikonevastauksiin.

Olen ollut mukana Pekan kampanjassa täällä susirajan paremmalla puolen. On ollut ilo huomata, kuinka innolla Haavisto kohtaa ihmisiä niin Kiteellä kuin Lieksassakin. Pekan kiertue on kattanut KOKO MAAN etelästä Iisalmeen ja Ivaloon. Se on paitsi oikein ja asiallista, myös merkki siitä, että Pekalla on vahva tahto tuntea tätä maata ja kuunnella niitäkin kuiskauksia, jotka eivät muuten Mäntyniemeen kantautuisi.

Ja niitä kuiskauksia riittää. Maaseutu hiljenee, palvelut vähenevät ja itärajan tuntumassa monen mieltä painaa huoli paitsi Suomen, myös Venäjän tulevaisuudesta. Kun nämä näkymät ovat mitä ovat, niin en voi oikein muuta kuin ihmetellä Alexander Stubbin näkemyksiä esimerkiksi Alma Median vaalikoneessa.

Yllä oleva grafiikka on ote Talouselämän uutisjutusta, jossa tutkitaan presidenttiehdokkaiden eroavaisuuksia. Tämä syrjäseutukysymys on erityisen kiinnostava: Stubbin lyhyestä perustelusta ja "3 Neutraali"-vastauksesta jää ainakin minulle aika näköalaton, jopa ylimielinen vaikutelma kokoomuslaisen ehdokkaan suhtautumisesta maaseutua kohtaan.

Mutta ehkä nuo perustelut puhuvat parhaiten puolestaan.

Stubb:"Jokainen ymmärtää, että haja-asutusalueiden palvelutarjonta ei voi olla samalla tasolla kuin suurten asutuskeskusten. Perusoikeuksien toteutumisesta on tietenkin huolehdittava kaikkialla yhdenvertaisesti."

Haavisto: "Suomi on tuhansien kotiseutujen maa. Jokaisen suomalaisen tulee kokea oma kotiseutunsa kaikkien suomalaisten arvostamaksi. Tästä rakentuu tärkeä osa varsinkin nuorempien sukupolvien tulevaisuudenuskoa ja maanpuolustustahtoa.

Suomen suuren pinta-alan myötä meillä on myös seutuja, joissa asukkaita on vähän. Kaikki nämäkin alueet ovat ainutlaatuisella tavalla saavutettavissa, kun vertaamme maatamme muihin yhtä pohjoisiin alueisiin. Tästä asiasta on huolehdittava jatkossakin.

Esimerkiksi Itä-Suomen elinvoimaisuutta on heikentänyt Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä seurannut rajan hiljeneminen. Emme saa jättää alueiden kehitystä riippuvaiseksi Venäjän tulevasta kehityksestä. Kaikista Suomen kolkista on pidettävä huolta."

Kumpi ehdokkaista valaa paremmin uskoa syrjäseutujen ihmisiin?

Mielestäni vastaus on ilmiselvä.

Mutta tämän vielä sanon: Olen kuntapäättäjänä päässyt pyörittelemään monenlaisia leimallisesti itäsuomalaisia sudenkuoppia. Yksi alueemme isoista elinkeino-ongelmista on matkailusektorin huono kilpailukyky. Emme pärjää sen kummemmin etelän metropolimeiningille kuin Lapin luonnonlumoillekaan. Tai niin me ainakin olemme tottuneet ajattelemaan!

Voi olla, että kun näin läheltä itse katsoo, niin ei näe sitä metsää puilta. Siksi itä-Suomen ja sen matkailun kehittäminen ei ole vain yrittäjien, paikallispäättäjien ja viestintätoimistojen tehtävä - Sen täytyy näkyä myös presidentin pöydällä ja kaikessa vienninedistämistyössä. Ongelma on yhteinen, joten myös ongelmanratkaisun on oltava monen toimijan summa. Tiedän, että Pekalla on visiota tähän. Sanailipa hän taannoin Joensuun Itä-Suomi-foorumissa näin:

"Virolainen kirjailija Valdur Mikita on todennut, että Suomi ja Viro ovat maita, joissa toisessa kädessä pidetään kännykkää ja toisessa sieniveistä. Meillä on ollut kyky yhdistää korkean teknologian osaaminen ja käyttö elävään luontosuhteeseen – ja tämä ei ole ollenkaan vähäinen kyky.

Kestävä matkailu on edelleen yksi itä-Suomen valteista – on vaaroja ja järviseutuja, on luonnon lumoa ja luonnon rauhaa. Viimeiset paahteiset kesät keski- ja etelä-Euroopassa ovat saaneet monet katsomaan karttaa vähän pohjoisempaakin, ja tässä Suomella on paljon mahdollisuuksia."

Usko tulevaisuuteen. Sitä Suomen seuraavalta presidentiltä kaivataan. Pekka Haavisto on vakaa, sovitteleva ja maaseudun asukkaita arvostava diplomaattismies. Uskon, että hänen johdollaan myös itä-Suomen turvallisuus olisi mitä parhaimmissa käsissä.

Siksi kakkoskierroksella ääneni menee helposti numerolle 10.

Lauri Kaunisaho

Opiskelija, kunnanvaltuutettu, valtuuston II vpj. (vihr.)

Keitele/Joensuu