Perustuslaki ja ihmisoikeudet - Rajakysymys on Pandoran lipas!

Viime perjantai oli aikamoinen uutispäivä. Itärajan poikkeuslaki dominoi edelleen otsikoita.

Minulle tulee mieleen Pandoran myytti Hesiodoksen kirjasta Työt ja päivät. Wikipediassa lukee: "Hesiodos kertoi, miten uteliaisuus sai Pandoran avaamaan hänen puolisonsa haltuun jätetyn lippaan. Avatusta lippaasta pääsivät valloilleen ihmiskuntaa vaivaavat kiroukset."

Tehdään yksi asia heti alkuun selväksi. Kukaan ei hyväksy Venäjän hybridivaikuttamista taikka välineellistettyä siirtolaisuutta. Nämä ilmiöt loukkaavat sekä ihmisoikeuksia että Suomen valtiollista itsemäärämisoikeutta. Vihamielisten valtioiden kyyniset vaikuttamisyritykset ovat törkeitä riippumatta maailmankolkasta.

Mutta käännetään kuitenkin nokka takaisin kotimaahan. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja sisäministeri Mari Rantanen (ps.) esittelivät perjantaina ylpeästi poikkeuslakimenettelyä, jolla Rantasen mukaan "rajoitettaisiin kansainvälisen suojelun hakemuksia ajallisesti ja alueellisesti." Koko paketti tarkoittaisi selkeää poikkeamista sekä YK:n vuoden 1951 pakolaissopimuksesta että EU:n turvapaikkasäädöksistä.

On outoa todeta itsestäänselvyyksiä, mutta tänään, herran vuonna 2024, Suomi todellakin ON oikeusvaltio. Koko maamme järjestys pohjautuu lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin.

Perustuslaki ja siihen nojaavat päättäjät eivät saa rikkoa maamme globaaleja velvoitteita.

Tässä rajakysymyksessä näitä sopimuksia kuitenkin motataan lähes säännönmukaisesti - Minusta se on väärin, sillä hallitus haukkuu väärää puuta.

Hallituksen poikkeuslakimenettely on radikaali tie. Oikeus turvapaikkaan on vahva, ja sen turvaaminen on keskeinen ihmisoikeuskysymys. Onko tähän reagoitu? No, sisäministeriön osastopäällikkö Sanna Palo kertoi, että myös poikkeuslakitilanteessa "rajalla keskusteltaisiin turvapaikanhakijoiden kanssa, jotta näillä olisi mahdollisuus tuoda ilmi mahdolliset uhat."

Tämäkin kirjoitus on todiste siitä, ettei keskustelutaidon omistamiseen tarvita perustuslain tai KV-oikeuden kiertämistä.

On totta, että pakolaissopimuksissa on sokeita kohtia, mutta niiden korjaaminen on oma asiansa. Tähän asiaan hallitus ei ole riittävällä tavalla ottautunut. Poikkeuslailla hallitus menee kovaa vauhtia perse edellä puuhun.

Perusteeton ja välineellistetty siirtolaisvirta on ongelma, josta myös todellista turvapaikkaa tarvitsevat kärsivät. Näiden sotia ja vainoja pakenevien ihmisten huolet eivät hallituksen puheissa näy. Kysynkin, onko hallitus todella sitä mieltä, että nyt valittu tie on oikea? Minusta ei ole mielekästä venyttää oman maan perustuslakia ja sivuuttaa kansainvälinen oikeus. Enemmän huomiota, kansainvälistä painetta ja myötätuntoa saisi sillä, että hybridivaikuttamisen torjuntaan etsittäisiin päteviä väyliä päivitettävillä KV-sopimuksilla ja EU-säädöksillä.

Mikäli heitämme omat arvomme romukoppaan, niin taas kerran Venäjän presidentiksi feikkivaaleilla kruunattu Vladimir Putin saa juuri sen, mitä hän haluaa. Lännen, jossa jokainen maa toimii mieluummin yksin kuin yhdessä. Lännen, jossa pakolaisista tehdään poliittisia pelinappuloita. Lännen, joka kärsii moraalikadosta ja toimii mieluummin tunteella, kuin järjellä.

Poikkeuslaki on Pandoran lipas.

En halua, että perustuslain säätämisjärjestystä käytetään viimeisenä korttina väärään aikaan - Silloin peli hävitään helposti.

Hallituksen uskottavuus asiassa on heikolla pohjalla, mutta sen pääjehujen historiaa muistelemalla en ylläty. Tiedämmehän, että perussuomalaisten Jani Mäkelä twiittaili taannoin "halveksuvansa" oikeusvaltioperiaatetta. Tässä rajalakikysymyksessä tuo halveksunta konkretisoituu.

Herää kysymys: Jos näytämme hallitukselle tässä asiassa vihreää valoa, niin mitä muita velvoitteita Orpon johtama persukabinetti on valmis kiertämään poikkeuslakikorttia vilauttelemalla? Meneekö raja pakolaissopimuksessa, vai voidaanko myös muita hallituksen inhokkijuttuja kohta vähän vesitellä - Millainen tulevaisuus on esimerkiksi ilmastosopimuksilla?

Jos halvennat yhtä KV-sopimusta, halvennat myös muita sopimuksia, sillä Suomen asema luotettavana toimijana vaarantuu. Maamme uskottavuus asettuu kyseenalaiseen valoon. Kaikki sopimukset pohjautuvat keskinäiseen luottamukseen, ja sitä luottamusta Suomi ei saa kadottaa.

Muuten olemme Venäjän tiellä.

Lauri Kaunisaho

Opiskelija, kunnanvaltuutettu, valtuuston II vpj. (vihr.)

Keitele/Joensuu