Varusmiehen ajatuksia itsenäisyydestä

Mielipidekirjoitus turvallisuuspolitiikasta. Julkaistu Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 6.12.2022.

MIELIPIDEKIRJOITUKSETJULKAISTU LEHDESSÄ

12/6/20221 min lukea

Itsenäisyyspäivän paikkeilla on hyvä katsoa taaksepäin. Muistella ja kunnioittaa sotiemme veteraaneja, tarkastella Suomen historiaa läheltä ja kauempaa, miettiä myös kulunutta vuotta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on valvottanut koko Eurooppaa. Suomalaisen varusmiehen vinkkelistä sotaa on ollut vaikea seurata. Erityisesti Venäjän aiheuttamat siviiliuhrit ovat Euroopalle synkkä viesti: Idässä ihmishenkiä ei arvosteta. Vapautta ja itsenäisyyttä ei vaalita, niitä väärinkäytetään.

Tilanteeseen on kuitenkin reagoitu Suomessa hienosti, mikä luo itsellenikin turvallisuudentunnetta. Materiaali- ja humanitääriapu Ukrainaan, NATO-jäsenyyden hakeminen ja lisäykset puolustusmenoihin ovat esimerkkejä vuoden valopilkuista.

Samalla kun Ukrainaa autetaan sodan voittamisessa, on Suomessakin syytä luoda aivan uudenlaista talvisodan henkeä.

Isänmaamme on ulkopoliittisesti yhtenäinen, mutta kotimaassa härvätään. Hallituksella ja oppositiolla ei ole juuri yhteistä, hitto, hallitushan jo yksistään rakoilee.

Eduskunta on usein kuin komppania, jonka joukkueet eivät edes kuuntele toisiaan. Kaikille yhteisiä vihollisia ovat mm. energiakriisi, oppimistulosten lasku, luontokato ja ilmastonmuutos. Ne uhkaavat – jos nyt eivät maamme itsenäisyyttä – niin ainakin sen hyvinvointia. Kuten sodassakin, niin viholliset on kohdattava silmästä silmään. Politiikka ei saa olla pelkkää pintapuolista vääntämistä julkisuuspisteiden perään. Sitä on nimittäin viime viikkoina riittänyt, ikävä kyllä.

Monen kriisin aikakautena Suomen sisäinen hajaannus ja ongelmanratkaisukyvyn puute hyödyttävät lähinnä Putinia. Tarvitsemme sitä talvisodan henkeä, yhtenäisyyttä ja päättäväisyyttä isoja uhkia vastaan. Itsenäisyydestä ja hyvinvoinnista on ennen taisteltu asein, nyt niistä pitäisi taistella rehellisin ideoin.

Meillä on kansana yhteinen historia. Monen suvusta, omastanikin, löytyy veteraaniperintöä. Ehkäpä juuri tuosta historiasta löytyy oppeja nykypäiväänkin.

Veteraanit puolustivat maatamme myös jälkipolvia varten. Meitä varten. Millaisen Suomen me haluamme jättää omille jälkipolvillemme?

Tuon ison kysymyksen takana saattaa olla ratkaisu moneen nykypäivän taisteluun.

Lauri Kaunisaho

varusmies, kunnanvaltuutettu, valtuuston II vpj., eduskuntavaaliehdokas (vihr.)

Keitele/Joensuu